Suutarin lapsella ei ole kenkiä pätee tällä puotipuksulla melko monessa asiassa. Itse olen eniten kärsinyt hyvän työpisteen puutteesta. Aiemmin en omistanut pöytää ollenkaan, vaan kamppeet piti aina siivota pois keittiön pöydältä projektin päätteeksi. Sittemmin pöytä oli sijoitettuna olohuoneeseen ja toimitti samalla laskutason virkaa, sillä lopputulemalla, että siihen tuli säilöttyä paljon työpöydälle kuulumatontakin tavaraa. Nyt kun vihdoin löysin oman paikkani uudesta eteisestä, olen yrittänyt koko alkuvuoden saada työpöytää siihen kuntoon, että siinä voisi tehdä myös töitä. Tällä hetkellä mennään elokuussa ja projekti on alkanut - pyhästi olen luvannut sen nyt eräässä Facebookin ryhmässä saattaa valmiiksi, joten ei kun homma käyntiin!
Koska pöytä ei vielä ole julkaisukelpoisessa kunnossa, niin paljastetaan pintaa pienissä paloissa. Eilen tein pöydän yläpuolelle kellon projektien ajastamista varten. Älkää kuitenkaan hämääntykö kellossa näkyvästä ajasta - ei siihen ihan koko päivää mennyt! Kyseinen ajannäyttäjä ei pitänyt sisällään patteria ennen, kun sain sen paikoilleen 😋
Kaivoin kodin puuhalaatikoista siis esille kellon, joka on alunperin ostettu siitä ruotsalaisesta kalustefirmasta kelloa opettelevalle neitokaiselle. Ulkonäöllisesti se ei miellyttänyt silmää, joten kaivoin samalla esille myös yhden somistelaatikon, jossa oli samaisen ruotsalaisen putiikin huopakoristeita.
Maalasin kellon kehyksen FolkArtin hopeamaalilla, jonka hohto oli vaikea vangita kännykkäkameraan. Saattaa olla, että tuunaus vielä jatkuu, kun katselen aikarautaa näin kuvista muutenkin! 😜 Hymiö ja sydämet on kiinnitetty kelloon ihan perusliimalakalla.
Työpöydän yläpuolelle oli pakko saada lisätilaa kirjoille ja muille tarvikkeille, joten siirsin siihen vanhan kirpparilta ostetun naulakon. Saattaapa sekin saada vielä tämän syksyn aikana väripesun! Tuunaus- ja pihakirjat ovat hyllyssä nyt sulassa sovussa eämäntaito-oppaiden ja isäni vanhan poikien askartelukirjan kanssa 😍 Lauantaina tapasin vielä ihanan pariskunnan, jonka aarteistoista löytyi upea käsin tehty kangastyö. Alunperin taulun oli tarkoitus päätyä puodin koristeeksi, mutta ainakin toistaiseksi taidan jättää sen omaksi inspiraatiokuvakseni työpisteen yläpuolelle. Kiitos! 😘
Meillä ei sen enempää askartelu kuin remontointikaan ole turhan tarkkaa puuhaa ja pinnat saavat mieluusti olla elettyjen näköisiä. Lapsi- ja koiraperheessä ei hienostelu oikein tahdo toimia, ellei ole todellinen siivousintoilija. Vaikka lehdistä ihastelen aina valkoisia ja rauhallisin sävyin sisustettuja koteja, omani tuppaavat aina olemaan melkoista värisen ilotulitusta. Niimpä uuden eteisen seinäänkin löytyi keltainen tapetti ja vanha lautaseinä jätettiin näkyviin. Koska vessan ikkuna eteisessä olisi ollut jopa meillä hieman liian outoa, tulpattiin se raakalaudalla ja maalattiin valkoiseksi. Ne perinteiset listathan puuttuvat tietysti vielä, kun koko remonttikin aloitettiin vasta viime marraskuussa - ehkä sitten ennen lopputarkastusta.
Heipparallaa! 😘
PS. Käyttäkää ihmiset paikallisia palveluita! Tänään Käsityökahvilan mustikkaboston hävisi niin nopeasti lautaselta, ettei kamera ehtinyt mukaan 😝
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti